Lukijan on kuitenkin syytä huomata, että nämä asiat ovat vain allekirjoittaneen muistion laatijan alustajien puheenvuoroista keräämiä helmiä ja asioiden tarkempi tarkastelu ja ratkaisut vaativat monesti juridisten yksityiskohtien täsmentämistä. Mutta tätä vartenhan meillä on käytettävissä luennoitsijoina olleet asiantuntijat, joita tavoittaa seuraavasti:
Uusi lastensuojelulaki ja lapsen huoltajuus
Uuden lastensuojelulain mukaan perhehoitaja voi ryhtyä sijoitetun lapsen huoltajaksi. Tällainen tilanne on järkevä erityisesti silloin kun lapsen yhteys biologisiin vanhempiin on katkennut lähes täydellisesti tai biologiset vanhemmat ovat kuolleet.
Kun näin toimitaan lapsella olisi huoltaja, jolla olisi samat oikeudet kuin biologisella vanhemmalla. Huoltajuus ei tuo elatusvelvollisuutta eikä perintäoikeutta mutta päätöksenteko lapsen asioissa on tämän ratkaisun jälkeen selkeämpää.
Juridisesti ratkaisu tapahtuu niin, että käräjäoikeus vahvistaa huoltajuuden vaihdoksen ja huostassapitopäätös puretaan. Lain mukaan sijaisvanhemmilla on kuitenkin tässäkin tilanteessa oikeus saada sekä hoitopalkkio että kulukorvaus lapsen hoidosta. Nämä taloudelliset seikat tulee vahvistaa sopimukselle sijoittajatahon kanssa ja käräjäoikeus haluaa nähdä tämän sopimuksen huoltajuuspäätöstä tehdessään.
Kirjanpito käyttövaroista
Toinen uuden lastensuojelulain tuoma uudistus koskee sijoitetun lapsen ja nuoren käyttövaroja. Uudessa laissa määritellään, että alle 15 vuotiaan lapsen käyttövaran suuruus on perhehoitajan päätettävissä ja että 15 vuotta täyttäneelle on maksettava käyttövaroja tällä hetkellä vähintään 43,30 euroa kuukaudessa.
Laissa on maininta, että käyttövara on annettava nuoren yksinomaiseen käyttöön. Käyttövaroista ei voi siis lain mukaan ottaa esimerkiksi osaa korvaukseksi vaikkapa lapsen rikkomasta ikkunasta. Käyttövaraa ei voi siis käyttää "kasvatuksellisena" keinona, lain määrittelyissä erikseen todetaan, ettei rahaa saa käyttää rangaistuksenomaisena elementtinä.
Kulukorvaus on lain mukaan tarkoitettu lapsen tavanomaiseen elantoon johon ei käyttövaroja siis saa käyttää. Tältä osin monet asiat ovat tulkinnanvaraisia ja sijaisvanhemman on ( ainakin ennen oikeuden ennakkopäätöstä ) tapauskohtaisesti pohdittava, ovatko esimerkiksi kännykkälasku ja vaikkapa meikit sellaisia lain tarkoittamia "tavanomaisen elämän kululuja", jotka on maksettava kulukorvauksesta eikä suinkaan lapsen käyttövaroista. Pohdittavaksi saattaa myös tulla se, että osa tällaisista kuluista on lain tarkoittamia "tavanomaisen elämän kululuja", mutta osan lapsi maksaa omista henkilökohtaisista käyttövaroistaan.
Lain tarkoittamat lapsen henkilökohtaiset käyttövarat voi antaa lapselle tipoittain esimerkiksi 11 euroa viikossa. Lain mukaan käyttövaroista on pidettävä kirjanpitoa eli lapselta on otettava kuittaus annetusta käyttövarasta tai mikäli käyttövara maksetaan lapsen tilille, riittää kirjanpidoksi tiliotteet, joista selviää maksetut käyttövarat. Fiksut kunnat ovat ehtineet jo tekemään aiheesta kupongin, jota sijaisvanhemmat täyttävät ja jolla käyttövarojen maksu todennetaan sijoittajalle.
Lasten käyttövarasta keskusteltaessa koulutustilaisuudessa nousi esiin myös lapsen pankkitilin avaaminen ja suojaaminen.
Ellei lapsen edunvalvonnasta ole virallisesti toisin päätetty, eivät lapsen omaisuusasiat kuulu sen paremmin sosiaalitoimelle kuin lapsen perhehoitajallekaan. Tällöin siis lapsen biologisella vanhemmalla on oikeus nostaa lapsen pankkitilillä olevat varat. Jos on pelättävissä väärinkäytöksiä voidaan vaihtaa edunvalvojaa, mutta muutoksen perusteleminen oikeudelle voi olla vaikeaa kun ei vielä ole tapahtunut väärinkäytöstä.
Myöskään biologisilta vanhemmilta suojassa olevan pankkitilin avaaminen lapselle ei ole helppo juttu. Alle 18- vuotiaan osalta pankki vaatii tilinavaukseen huoltajan allekirjoituksen ja yleensä tässä tilanteessa pankki pysyy hyvin tiukkana eikä kuuntele perusteluja sijaisvanhemman roolista lapsen arkielämästä vastaavana aikuisena. Muutamat sijaisvanhemmat ovat löytäneet käytännössä toimivaksi vaihtoehdoksi Visaelektro-tilin ottamisen hoitajan nimissä lapsen käyttöön ja sellaisen sopimuksen laatimisen pankin kanssa, että lapsen täyttäessä 18 vuotta siirtyy Visaelektro-tili lapsen tiliksi. Tällöin esimerkiksi opiskelemaan siirtyvälle lapselle siirtyy "pitkä pankkihistoria" helpottamaan esimerkiksi opintolainan saantia.
Itsenäistymisrahastoa kartuttamaan
Lain mukaan sijoitetulle lapselle ja nuorelle kerätään sosiaalitoimen vastuulla itsenäistymisvaroja. Itsenäistymisrahastoon tuloutetaan 40 prosenttia kaikista sijoittajalle maksettavista lapsen elantoon tarkoitetuista varoista kuten esimerkiksi elatusavuista, hoitotuesta tai eläkkeistä. Kunnan otto-oikeus ei koske kuin elatuksen luonteisia korvauksia, ei esimerkiksi vakuutuksista maksettavia korvauksia tai vahingonkorvauksia.
Nykyisen lain mukaan kunta saa harkita, missä vaiheessa itsenäistymisvarat jälkihuollon päättymisen jälkeen maksetaan. Viimeinen takaraja häämöttää kuitenkin lapsen täyttäessä 21 vuotta, jolloin viimeistään itsenäistymisvarat on nuorelle maksettava.
Jos lapsella ei ole kertynyt varoja itsenäistymisrahastoon, on kunnan annettava itsenäistymistä varten tarpeelliset varat. Keskustelussa todettiin, että on sijaisvanhemman vastuu vahtia, että nuori saa itsenäistymisrahastoon talletetut varat tai vastaavan itsenäistymisavustuksen.
Erityispalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu
Uudessa laissa selkeytyi vastuu erikoissairaanhoidon ja koulutuksen erityispalvelun järjestämis- ja rahoitusvastuusta. Nyt jako on selkeä, palvelujen järjestämisestä vastaa sijoituspaikkakunta ja niiden rahoittamisesta sijoittajataho.
Tässä yhteydessä on syytä täsmentää, että hoidettavasta maksettava kulukorvaus korvaa vain tavanomaiseen elämään liittyvät kustannukset kuten esimerkiksi terveydenhoidossa terveyskeskuslääkärin vastaanotosta tai tulehdukseen määrätystä antibioottikuurista aiheutuvat kustannukset. Erikoissairaanhoidon palvelut ja erikoislääkitykset kuuluvat aina erikseen korvattavien kustannusten puolelle.
Myös alle 21-vuotiaan nuoren opinnoista aiheutuvat erityiset kustannukset kuuluvat erikseen korvattavien kulujen joukkoon. Niinpä esimerkiksi ammattikoulutuksen tai lukion kuluja ei voida velvoittaa maksettavaksi normaalin kulukorvauksen puitteissa.
Tässä yhteydessä nousi esiin myös Helsingin perhehoidon korvauksissa tekemä myönteinen tasokorotus vuoden 2008 alussa. Helsinki nosti vuodenvaihteessa palkkioita huomattavasti yli indeksikorotuksen ja tällä ratkaisulla on aivan varmasti vaikutusta muihin suuriin kaupunkeihin ja sitä kautta myös pienempiin kuntiin.
Kulukorvausten määrittelyä varten kannattaa tutustua oikeusministeriön tutkimukseen siitä, mikä on riittävä elatus ilman asumiskuluja. Tämän OECD:n modifioituun kulutusyksikkömalliin perustuvan laskelman mukaan nämä summat ovat 0-7 vuotiaalla 250 euroa, 8-12 vuotiaalla 290 euroa ja yli 12 vuotiaalla 390 euroa kuukaudessa.
Kun lain mukaan sijaishoitajalla ei ole sijoitetun lapsen tai nuoren elatusvelvollisuutta, saadaan edellä olevista summista asumiskustannuksilla lisättynä hyvä perusta kulukorvausneuvottelujen pohjaksi.
Vakuutusturva kuntoon
Perhehoitajalain tulessa voimaan vuonna 1992 yksi tärkeä uudistus oli se, että perhehoitajalla on sama tapaturmavakuutusturva kuin työntekijällä.
Varatuomari Jarkko Helminen kertoi kuinka hän tuolloisen työpaikkansa Tampereen kaupungin sosiaalitoimen puitteissa kutsui vakuutusyhtiön edustajan neuvotteluun ja kysyi, mitä tarkoittaa tässä yhteydessä määritelmä työpaikalla. Vakuutusyhtiön edustaja sanoi, että ei tarvita yhtymäkohtaa työhön. Eli kaikki mitä sijaisperheen kotona tapahtuu on sellaista toimintaa, jossa tapaturmavakuutus on korvaamassa mahdolliset vahingot.
Ensimmäinen tulkinnanvarainen tilanne Tampereella tuli varatuomari Helmisen mukaan eteen, kun perhe oli mökillä saunassa. ja perheen isä järvestä vettä kantaessaan kaatui katkaisten jalkansa.
Kun tapaukseen haettiin korvausta, vakuutusyhtiö kysyi oliko sijoitettu lapsi mukana. mökillä. Tähän vastaus oli totuudenmukaisesti, että sijoitettu lapsi oli mukana mökkireissulla. Vakuutusyhtiön jatkokysymys kuului, että oliko myös sijoitetun lapsen tarkoitus saunoa.
Varatuomari Helminen kertoi kyllä vakuutusyhtiön lopulta maksaneen korvauksen, mutta tapaus osoitti hänen mielestään järisyttävän selkeästi sen, miten vakuutusyhtiö saattaa yrittää kaikin keinoin päästä vastuustaan korvausasioissa.
Tapaturmavakuutus on lakisäätäinen vakuutus, eikä siitä tarvitse erikseen sopia kunnan kanssa. Kunnan on velvollisuus ottaa se perhehoitajalle, mutta on varmaankin aiheellista kysyä kunnalta kirjallisesti ( ja vaatia kirjallinen vastaus ) onko asia kunnossa. Samalla voi tiedustella kunnan vakuutusturvaa sijoitettujen lasten tekojen ja toilailujen osalta, sillä näissäkin kysymyksissä on parempi tarkistaa vakuutusturva ennen mahdollista onnettomuutta.
Myös kotivakuutusten osalta on syytä tarkistaa oman vakuutusyhtiön korvauskäytäntö. Tällöin on syytä kysyä mahdollisimman yksilöidysti ja perhehoitosuhdetta painottaen, korvaako kotivakuutus sijaislapsen tekemät tepposet sekä korvaako kotivakuutus perhehoitajan kodille tapahtuneita vaiko vain naapurille tehtyjä vahingontekoja. Vastaukset näihin kysymyksiin kannattaa pyytää kirjallisina tai sähköpostina ja säilyttää mahdollisia tulevia tulkinta- ja ongelmatilanteita varten.
Vakuutusturvaan liittyen on syytä muistaa, että lapsikin vastaa aina itse aiheuttamastaan vahingosta. Vanhemmilla, saatikka sijaisvanhemmilla, ei ole milloinkaan ollut lakisääteistä vastuuta lapsen tekemistä vahingoista. Saatamme olla osittaisessa vastuussa, jos olemme laiminlyöneet valvontavelvollisuuden, mutta tämä korvausvastuu ei ole mikään itsestäänselvyys.
Kuka päättää lapsen asioista
Huostassa olevan lapsen koulunkäynnistä, kasvatuksesta, huolenpidosta, valvonnasta, olinpaikasta yms. päättää uuden lain mukaan sosiaalityöntekijä ja sosiaalilautakunnan rooli näissä kysymyksissä on poistunut. Myös esimerkiksi passin hankkimisen ja matkustusoikeuden päättää lapsen sosiaalityöntekijä Näiden asioiden arkipäivän toteutuksesta sekä muista arkeen liittyvistä kysymyksistä vastaa annettujen päätösten ja ohjeiden rajoissa sijaisperhe.
Esimerkiksi lapsen terveydenhoidosta huostassa ollessa päättää lopullisesti sosiaalitoimi, jonka siis on vahvistettava esimerkiksi hoitopäätös tai vaikkapa psykiatrinen tutkimus. Jos lapsi iän ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on lain mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Varatuomari Helmisen mukaan ainakin 15 vuotiaan lapsen osalta tätä pitää vakavasti harkita, ehkä jopa nuoremmankin. Ratkaisun yhteisymmärryksessä hoitamisesta tekee operaation suorittaja eli lääkäri.
Lapsi saa lain mukaan kieltää terveyttään koskevan tiedon antamisen huoltajallekin, mutta ei voi kieltää sen kertomista sosiaalityöntekijälle ja sosiaalityöntekijällä puolestaan on oikeus välittää perhehoitoon liittyvät välttämättömät tiedot perhehoitajalle..
Huostaanottohetkellä lapsen huoltajana ollut säilyy edelleen lapsen huoltajana ellei oikeudelta haeta huoltajuuden muutosta. Huoltajan päätettäviä asioita ovat mm. lapsen nimiasia eli jos huoltaja menee uudelleen naimisiin ja ottaa uuden aviopuolisonsa sukunimen ja haluaa muuttaa myös lapsen sukunimen niin nimi muuttuu.
Uskontokunta on vanhemman päätettävissä siihen asti kun lapsi täyttää 16 vuotta, jolloin lapsi saa päättää itse omasta uskontokunnastaan.
Muutama knoppitieto koulutuksessa tehdystä "kokeesta"
Etenkin näihin knoppikysymyksiin" liittyvissä asioissa saa lisätietoa Perhehoitoliitto ry:n kehittämispäälliköltä Maria Kuukkaselta, puhelin (014) 334 4922, 040 733 5592, sähköposti: maria.kuukkanen@perhehoitoliitto.fi